Bücher von Eeva Tokola

Tämän oppaan kirjoittaminen on lähtenyt käytännön tarpeesta koota yksiin kansiin käytännön ohjeita avustamistilanteisiin, joita hoiva-avustajat, omaishoitajat ja vammaisten henkilökohtaisina avustajina toimivat kohtaavat päivittäin avustamistyössään. Lokakuusta 2020 alkaen vanhuspalvelulaissa säädetään sitovasti henkilöstömitoituksesta iäkkäiden henkilöiden tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa, joihin hoiva-avustajat voivat työllistyä. Hoiva-avustajat sisältyvät välitöntä asiakastyötä tekevään henkilöstöön siltä osin kuin heidän työnsä sisältää asiakkaiden perustarpeisiin vastaamista, kuten avustamista ruokailussa, peseytymisessä, pukeutumisessa ja wckäynneillä. Hoiva-avustajan koulutus rakentuu lähihoitajan tutkinnon osista, joten tämän koulutuksen avulla voi jatkaa lähihoitajan opintoja. Ensimmäisessä osassa kuvataan yksityiskohtaisesti piirroskuvien avulla, miten avustetaan henkilökohtaisissa toimissa, kuten liikkumisessa, peseytymisessä ja pukeutumisessa. Toisessa osassa kerrotaan muistisairaiden ja muutaman muun asiakasryhmän avustamisen erityispiirteistä. Opas soveltuu oppikirjaksi hoiva-avustajan, henkilökohtaisen avustajan ja kodinhuoltajan koulutukseen ja työhön sekä käsikirjaksi ikäihmisten perhehoitajille ja omaishoitajille.

MUISTIMATKA RAAHEN SAIRAALAAN kertoo Raahen sairaalan hoitohenkilöstön työstä 30 vuoden ajalta, alkaen vanhasta Gellmanista 1960-luvulla ja päättyen uuden aluesairaalan kukoistusaikaan 1990-luvulle. Se on elämyksellinen kuvaus työkokemuksista sairaalan eri työyksiköissä, työolojen, työtapojen ja välineistön muutoksista sekä työyhteisöstä. Kertojina ovat hoito-osastojen eri nimikkeiset hoitajat ja osastonavustajat; välinehuolto- ja tutkimusapulaiset, kehittäjä, kylvettäjä ja sairaala-apulaiset sekä keittiön, keskusvaraston ja kanttiinin hoitajat lähettiä unohtamatta sekä sairauskertomusarkiston ja apteekkitavarain keskusvaraston hoitajat.Useimmat muisteluun osallistuneista ovat tehneet Raahen aluesairaalassa yli 40 vuotta kestäneen työuransa. He ovat kokeneet lääketieteellisten tutkimus- ja hoitomenetelmien kehityksen ja hoitotyön itsenäistymisen, johtamiskäytäntöjen muutokset ja 1990-luvulla tulleet tehokkuus- ja taloudellisuusvaatimukset; useimmat myös tietotekniikan ja uuden työntekijäsukupolven tulon.