Bücher von Kaarlo Sarkia

Kaarlo Sarkia (1902¿1945) oli aikalaisilleen ¿täydellisen kielentajun¿ riimittelijä ja metrikko, ja sittemmin 1950-luvun modernistien lempi-inhokki (¿unnuttelijä, Tuomas Anhava) ja isäkapinan kohde.Tämä Sarkian viimeiseksi jäänyt kokoelma ilmestyi 1943 ja siivitti sittemmin hänen postuumia kulttimainettaan. Kokonaisuutta hallitsevat ahdistuksen, epätoivon ja tilinteon tunnot (¿Tuskan hukuttaminen¿), lomassaan haikean-valoisa ¿Intermezzö, jonka ilmeinen kirvoittaja on runoilijan salaperäinen viimeinen miesrakkaus. Sodan ja itse-epäilyjen keskelläkin Sarkian pasifismi pysyy: ¿Vaan silloin kohonnut lie korkeimpaasi, / kun kotimaatas enää täällä, tuolla / et nää, vaan ihmisyys on isänmaasi¿. Näissä runoissa ajatuksen, tunteen, rytmin ja soinnin suuri vaaka on aina tasapainossa eikä koskaan asetu."Yön, päivän poljentoon se luotiin, leikkiin somaan, / on liian keveä, taas liian paljon painaa, / ei mitään omista, on kaikki hetken lainaa. / Kotiinsa konsanaan ei sielu ehdi omaan."