Bücher der Reihe Viljo V. Kailan elämäkerta

Viljo V. Kaila (1907-1958) oli Kaarlelan kirkkoherran Edvard Johansson-Kailan ja hänen vaimonsa Annan yhdeksäs, nuorin lapsi. Perheen aikakirjoihin lisätään nyt Villen nuoruuden ajan päiväkirjat sukulaisten ja ystävien iloksi ja aikakaudesta kiinnostuneita varten.Lukiolaisen päiväkirja 1924-1925 on kolmiosaisen, valokuvilla runsaasti kuvitetun elämäkerran ensimmäinen osa. Aluksi on eri lähteistä koottu kuvaus Villen varhaisvuosista, suuren perheen kuulumisista, Kaarlelan pappilasta ja Aaltola-huvilasta.Kirjan pääsisältönä on Villen päiväkirja. Sen merkinnät ovat hyvin suppeita, mutta kun niitä on joka päivältä puolentoista vuoden ajalta, syntyy todenmakuinen kuva koulupojan elämästä - tai lähinnä kiinnostuksen kohteista - satakunta vuotta sitten.Päiväkirjan aikaan Villellä oli kaksi elämänpiiriä. Talvielämä oli Helsingissä, jossa hän kävi Helsingin Suomalaista Yhteiskoulua. Pääharrastus oli Helsingin suojeluskunnan koululaispataljoona. Kesäelämä oli Kokkolassa, missä suurin rakkaus oli purjehdus ja retkeily saaristossa.Päiväkirjassa esiintyvien henkilöiden luettelo on kirjan lopussa.Jatko-osat: Polyteekkarin päiväkirja 1928-1931. Insinöörin paperit 1934-1958.

Viljo V. Kailan (1907-1958) kuvitetun elämäkerran kolmas osa. Ensimmäiset osat sisälsivät hänen nuoruuden päiväkirjansa. Perhehistorian kolmas osa kertoo hänen myöhemmät vaiheensa ja perustuu kirjeisiin, päiväkirjoihin ja valokuviin.Alussa nuori Turun TVH:n insinööri tekee vielä yhden myrskyisän purjehdusretken. Sitten hän purjehtii avioliiton satamaan ja lapset syntyvät. Äiti alkaa pitää lasten päiväkirjaa. Tie- ja vesirakennusinsinöörin ura kehkeytyy kaupungininsinöörinä Käkisalmessa, ja Vuokselle tehdään aurinkoisia kesäretkiä.Mutta kohta seuraa viisi vuotta sota-aikaa. Käkisalmesta muutetaan Rovaniemelle ja sieltä välirauhan aikana Viipuriin. Ville ei terveyssyistä pääse rintamalle, vaan toimii virassaan ja väestönsuojelussa. Hän on Viipurissa viimeiseen päivään asti "korjauttamassa kaupunkia". Sitten hän saa komennon Luumäelle "oman alan töihin" linnoittamaan Salpalinjaa. Perhe joutuu neljään kertaan evakkoon ja pula-aika piinaa kaikkia. Näiden erikoisten aikojen tunnelmat välittyvät aitoina kirjeistä.Rauhan tultua asetutaan Pankakosken tehdaspaikkakunnalle. Sieltä muutetaan Lahteen, jossa on auennut kaupungininsinöörin virka. Kesäparatiisi on Vääksyssä, Vesijärven rannalla. Lopussa Ville hymyilee tyytyväisenä 50-vuotispäivillään perheensä keskellä. Hän on jo sairaseläkkeellä, ja elämä päättyy 51-vuotiaana.200 sivua, koko A4, mustavalkovalokuvakuvitus, 2 värisivua.