Bücher veröffentlicht von ntamo

HENKI JA AINE sisältää sarjan liberaalin vasemmiston viikkolehdessä TULENKANTAJAT (1932--1939) ilmestyneitä kulttuuri- ja yhteiskuntakriittisiä pakinoita. Alun perin 1945 ilmestyneen tekstikoosteen uudessa ntamo-laitoksessa on mukana laaja huomautusosasto ja kuvia. Kirja kaikkineen on edelleen ajankohtaista suvaitsevaisen, tasa-arvoisen ja rauhantahtoisen demokratian puolustusta sen vanhoja ja uusia vihollisia vastaan. Runoilijana tunnetusta tekijästään se esittelee vähemmän tunnetun puolen: valppaan aikalaisajattelijan, jolle ihmisoikeuskysymykset ja sosiaalinen edistyksellisyys olivat tärkeämpiä asioita kuin aatteellinen puhdasoppisuus tai kansallinen yksituumaisuus.

ELÄMÄÄ HELSINKILÄISMETSISSÄ kertoo pääkaupungin kuusikoiden ja muiden puuvaltaisten alueiden hoitamisen tarinan aina esihistoriasta eli 1800-luvun alkupuoliskolta aloittaen ja saman vuosisadan lopun havahtumisesta asti tarkentaen. Laajemmin se on kirja Helsingin ja helsinkiläisyyden kehityksestä yllättävästä näkökulmasta. Nykyaikainen metsänhoito luonnonsuojeluajatuksineen ja ympäristötietoinen kaupunkilaisuus eivät syntyneet noin vain vaan pitkän ajan kuluessa ja asialleen omistautuneiden FORSTMÄSTAREiden ansiosta. ELÄMÄÄ HELSINKILÄISMETSISSÄ vie lukijan halki vuosikymmenten yhdistäen ainutlaatuisella tavalla kirjallista otetta ja yhteiskunnallista pohdintaa metsäammattilaisten edelleen tärkeänä pitämään asiatietouteen.Kirjan ilmestyi runko-osiltaan ensimmäisen kerran jo 1990 Helsingin kaupunginmuseon (ELÄMÄÄ HELSINKILÄISMETSISSÄ. HELSINGIN KAUPUNGINMETSÄNHOIDON SYNTYHISTORIAA) ja Helsingin kaupungin kiinteistöviraston (YHTEENVETOA METSIEN HOITOSUUNNITELMISTA 1884--1996) kustanteina. Uudessa teoslaitoksessa yhdistetään näköispainokset näistä teksteistä kuvineen ja lisätään kokonaisuuteen uusia hienoja valokuvia ja metsänhoitaja Tiina Saukkosen alkusana. ELÄMÄÄ HELSINKILÄISMETSISSÄ on tunnetun runoilijan ja kulttuurivaikuttajan kirjaharvinaisuus, josta tulee nyt hänen 2007 perustamansa kustantamon nimeke.

TURUN LINNASSA kertoo tarinan nuorista ihmisistä Juhana Herttuan valtakauden päättymisen päiviltä 1500-luvun Suomessa. Puolainen hovineito Zaida ja blekingeläinen sotilas Hans joutuvat kamppailemaan onnensa ja olemassaolonsakin puolesta ylhäisempien pakkovallassa ja jäykän luokkayhteiskunnan puristuksessa. Alun perin nimellä PÅ ÅBO SLOTT (ja yhtaikaa sen kanssa suomennettunakin) Helsingissä 1892 ilmestynyt romaani korosti omille aikalaisilleen kansalaisvelvollisuuksien ja -vapauksien tärkeyttä. Uusi ntamo-teoslaitos sisältää originaalin ja käännöksen sekä Erika Pihlin huomautukset, jälkisanat ja "Turun linna" -runosuomennoksen romaanintekijän esikoiskokoelman SKUGGOR OCH DAGRAR (1881) balladista "Åbo slott". Romanssimuotoa ja historiallista kuvaelmaa lähestyvä TURUN LINNASSA ei saanut ylistystä tai juuri ymmärrystäkään ilmestymisaikanaan, eikä sen laatijaa ole muistettu kovin hyvin, mutta se kelpaa yhä lukea ja sen lajia, rakennetta, tyyliä, merkitystä ja arvoa yhä pohtia osana Ranskan vallankumouksesta alkaneen modernin ajan itseymmärrystä ja Suomen kirjallisuuden modernia murrosta.

TRE KONSTNÄRINNOR utkom i 1937 och berättar om Fanny Churberg (1845--1892), Maria Wiik (1853--1928) och Sigrid af Forselles (1860--1935). Författaren hade redan skrivit särskilda böcker över två andra målare med sin ELISABETH BLOMQVIST (1916---1917) och MATHILDA ROTKIRCH (1926). Hennes sista verk var "ett vittnesbörd om en obruten vitalitet och fortfarande vaken konstsinne" (HUFVUDSTADSBLADET 20.11.1937).

MATHILDA ROTKIRCH berättar om konstnären som dog för ung. Rotkirch (1813--1842) var en mycket lovande målare vems korta livssaga hör till Finlands kulturhistoria.

MURTOVIIVOJA on tekijänsä ensimmäinen novellikokoelma. Se ilmestyi alun perin 1909. Kirjaa kiitettiin laajasti sen onnistumisista psykologisissa havainnoissa, jos kohta viileä tyyli jakoi kriitikoita. Kuten tekijänsä muukin tuotanto, myös tämä kirja erottui edukseen älykkäiden naishenkilöidensä ansiosta. Moderniin tapaan novellit tutkivat eri tavoin kärjistyneissä tilanteissa aukeavia kysymyksiä vapauden mahdollisuudesta ja rakkauden vaikeudesta.

"Uu-uu vaan! vinkuu sieluni tuuli."PALKKAPIIAN PÄIVÄKIRJAssa keskitytään kartanoa pyörittäviin toimen ihmisiin ja heidän suhteisiinsa kesää viettäviin omistajiin. Asioita taltioiva Arma Vieras ei ole niinkään kotiapulainen tai palvelijatar vaan taloudenhoitaja: ajatuksissaan hän on vapaa ja sivistynyt, mutta asemaltaan hän on yhtä kaikki lähempänä sisäkköä ja asiatyttöä kuin isäntää taikka tämän poikaa ja ystäviä. Tähän vaikuttaa totta kai myös sukupuoli, jonka ulottuvuuksista saadaan paljon irti. Päiväkirjamuotoon nojaten teos puntaroi luokkayhteiskunnan murtumia ensimmäiseen maailmansotaan luisuvassa Euroopassa. Alun perin jouluksi 1918 ilmestynyt "romaaninovelli" on omintakeista proosaa, johon moniaineksisuuteen ja terävyyteen suomalainen julkisuus ei ollut lainkaan valmis, mutta jonka notkeutta ja älyllistä etevyyttä eivät kiistäneet kirjan moittijatkaan. Uuteen ntamo-painokseen on lisätty runsaasti loppuhuomautuksia.

HUOMENSYNTY on tekijänsä vanhuudenteos kylmän vuodenajan ja kuoleman toistuvin aihein. Se yhdistää tankarunoja ja lyriikan muita perinnemuotoja vapaarytmisiin teksteihin, suosii yhtä lailla mietelmiä kuin lauluja. Alkuaan 1943 julkaistua teosta pidettiin "voimakkaan kauneuden intohimon" läpäisemänä näyttönä kokemuksesta, näkemyksestä ja innoituksesta. HUOMENSYNTY saa nyt uusintapainoksensa 80 vuotta ilmestymisensä jälkeen.

VAINON AJOILTA on tekijänsä ainoa kirjanmittainen teos. Alun perin 1923 ilmestynyt ja esimerkiksi Hilja Pärssisen kehut saanut kokoelma koostuu pääosin vankeusaikana tehdyistä balladeista ja muista sisällissotakokemusta käsittelevistä säkeistä. Mukana on kuitenkin myös rakkaus- ja mieterunoja. Kirja on edelleen lukemisen arvoinen taiteellisesti, samalla kun se on kulttuuri- ja yhteiskuntahistoriallisesti tärkeä dokumentti ja työläisnaisen näkökulmaa edustava opus Suomen ensimmäisen tasavallan alkuvuosilta.

PÄIVÄ koostuu muistisairaita hoitavien tekemistä potilaskirjauksista niin kuin alaa tunteva kirjailija ne on laatinut kuvitteellisen laitoksen kuvitteellisista asiakkaista. Syntyy yleiskuva hoidettavien ja hoitajien vuorokaudesta, samalla kun aakkostetut lauseet alkavat elää omaa elämäänsä kummallisena muunnelmana arjestamme 2020-luvulla. Kuka tahansa voi joutua tai päästä autettavan tai auttajan rooliin, joissa tajuaa elämän palautuvan kaiken aikaa toisesta huolehtimisen tekoihin ja yhteisössä kasvamisen päättymättömään tapahtumaan.

KÄPY SATA VUOTTA kertoo yhden asunto-osuuskunnan vaiheet läpi Suomen itsenäisyyden vuosikymmenten ja samalla Helsingin sukeutumisen omaksi nykyiseksi itsekseen. Etualalla on upeasti säilynyt Puu-Käpylä, koko maan ylpeys, jota uhkasi pahimmillaan täysi hävitys, ja taka-alalla laajentuva pääkaupunkimme. KÄPY SATA VUOTTA alkaa kansalaissodasta ja osuustoiminnan aatteista edetäkseen läpi lama- ja sotavuosien, hyvinvointiyhteiskunnan synnyn ja purku-uhan ajan ja päätyy uusien pulmien ja puutarhajuhlien 2020-luvulle.

"en kasvanut yhtäänyksityiskohdat ympärilläräjähtivät kasvuun!"Itseksi tulemisen kuvaus on modernin romaanin ytimessä -- vaan miten se luontuu runokirjan ytimeksi. KASVU on laaja teksti, joka näyttää pyrkivän runoelmaksi jonkun kehkeytymisestä omaksi persoonakseen, mutta sen luotettavuus on kyseenalainen ja koko hanke lähinnä harhaa. Silti lukija seuraa mielellään kertomishalun oikkuja ja kerrontakyvyn ailahtelua.

ME SANKARIT kertoo suomalaisten vapaajoukkojen aseellisesta toiminnasta rajantakaisessa Karjalassa loppuvuodesta 1921 osana Neuvosto-Venäjällä riehuvaa sisällissotaa. Romaani kuvaa nopean luisun kirkasotsaisesta aatesoturiudesta epäilyksen kautta kaiken Suur-Suomi-hapatuksen kieltävään pettymykseen: sukukansojen vapauttamiseksi luultu hanke paljastuu vaaralliseksi seikkailuksi ja oikeuttamattomaksi väkivallaksi.Pasifistinen teos on sujuvaa modernia proosaa. ME SANKARIT järkytti monia kansalliskonservatiivisissa ja äärioikeistolaisissa piireissä sekä vanhoillisessa suomalaisessa julkisuudessa osoittaessaan niin sanottujen "heimosotaretkien" luonteen ja kiihkokansallisen yllytyksen vaarat 10--15 vuotta ennen kuin ne yleisemmin tiedostettiin tai tunnustettiin.

"vähien sanojemme kaikuon kantava mutta kolkkominä unohdan sinut"KARJALAINEN LEGENDA ottaa vauhtia kansanperinteestä, populaarikulttuurista, kristillisyydestä ja moninaisista kaunokirjallisista perinteistä. Runot veistyvät tai piirtyvät silti kuin läheltä puhutuiksi, ollaanpa yksin luonnonympäristössä tai jotakin sosiaalisempaa tilannetta taikka käsitteellisempää ilmiötä tutkailemassa. Usein aforistiset tekstit ovat kuulasta ja kulkevaa laatua.

"Tampere oli syönyt pojan."Näin tuumii Rekon isä. Hän ei juuri ymmärrä aikuistunutta poikaansa, jossei tämän pikkusiskoakaan. Isällä on omat ongelmansa, kelläpä ei. Niin on myös Rekon siskolla, äidillä, mummolla ja kaikilla kavereilla.KAKSISARVINEN jatkaa romaanista YKSISARVINEN (ntamo 2020) tuttujen ihmisten kohtaloiden seurailua ja selvittelyä. Suuri käänne on edessä aikuistuneella kainuulaislähtöisellä elämänrakastajalla Rekolla, ja se koskettaa kaikkia hänen lähellään.Henkilöitä yhdistää viekoitteluun ja seikkailuun aina valmis Tampere.

Niina tutustuu kesällä 1970 Berliinissä slovakialaiseen Evaan. Tämä on eurooppalainen romaani heidän yhteydestään, jota koettelevat maantieteellinen etäisyys, rautaesirippu pitkine varjoineen ja monet ennakkoluulot.

ARKKITEHTUURI, KÄYTTÄJÄN TAIDE ottaa tärkeäksi lähtökohdakseen arkkitehdin ja rakennustaiteen historioitsijan Nils Erik Wickbergin (1909--2002) ajatuksen BRUKSKONSTista eli käyttötaiteesta. Kirjassa puolustetaan näkemystä, jonka mukaan arkkitehtuuri ei kuulu arkkitehdeille vaan tavallisille ihmisille eli käyttäjilleen. Niinpä se on huomattavasti vähemmän kuvataidetta kuin ympäristökokemusta: ollaan tekemisissä ihmisen ekologian kanssa.Teos esittää kritiikkiä nykyarkkitehtuuria kohtaan mutta tunnistaa myös onnistumisia, kuten Turun uuden kirjastotalon. Samalla tekijä käy itsekriittisesti läpi omaa uraansa arkkitehtina, kaavoittajana, yhdyskuntasuunnittelijana ja opettajana. Esseistisesti liikkuvaan esitykseen mahtuu kiintoisia erikoistarkasteluja esimerkiksi ovien merkityksestä rakennuksessa ja erään suomalaisen lähiön käänteistä vuosikymmenten saatossa.

"Sydämeni väräjää kovin tiheäänaivan kuin sillä olisi jotain muuta tekemistä."HÄN SANOI on neljään osastoon jaettu runoteos. Säkeen tai rivin malli vaihtuu, rytmi muuntuu, poljento uudistuu, mutta päähenkilönä viipyy minälle ilmeisen ohittamaton "hän". Heidän yhteinen historiansa ja toisen pysyvä omapäisyys ovat vallanneet puhujan tajunnan. Kaikki tiivistyy viimeisen osan sarjassa, kahdessatoista muunnelmassa hänen näkemisistä ja sanomisista, niin kuin minä ne lukijalle välittää.

"Surun päivä, ilon päivä! Syvät ovat surut lapsenkin;"ILOKEIMON KIVIKUMMULLA järjestää ja valaisee Kiven runoja uudella tavalla ottamalla huomioon niiden usein jännittävät työstö- ja kehittelyvaiheet. Päästään todistamaan käsikirjoitusaineiston kiehtovia yksityiskohtia ja saadaan monipuolisia näkökulmia rakastetun kirjailijaneron tuotantoon.

"Joskus Venla mietti huomasiko Mona."Nuori Venla elää masentuneen äidin luona, hoitaa autistista pikkuveljeä ja haaveilee ratsastusterapeutin ammatista. Lisäksi hän haaveilee rakkaudesta mutta ajelehtii huonosta suhteesta toiseen. Jotenkin on pärjättävä.PÄIVÄ OLI KIRKAS JA HILJAINEN on vähäeleisesti etenevä ja väkeväksi kasvava kuvaus yhden nuoren ja monien hänen elämäänsä kuuluvien ihmisten elämänkäänteistä. Sen voima on taitavasti luoduissa hahmoissa, näiden välisten suhteiden kehittelyssä ja kuulaassa ilmaisussa.

"nyt kuuntele/ näköalatasanteelta singotaan/ sanoja/ [...]"SIDOSVOIMIA on kahteen osaan jakaantuva runoteos. Ensimmäisessä osiossa matkustetaan jättämään hyvästejä kuolevalle vanhemmalle ja toisessa viivytään näköalapaikoilla. Tekijän aiemmat teokset ovat saaneet hyvän vastaanoton. Debyytti PUNAISIA VESIKASVEJA LAMMEN PINNALLA MUTTA JÄRISTYS TAPAHTUI MEREN POHJASSA (ntamo 2009) määriteltiin kritiikissä mitä mieleenpainuvimmaksi "katkaistuksi musiikiksi" (UUSIMAA). Toinen kirja ALKAA MERI (ntamo 2013) puolestaan kirvoitti arvostelijoilta tunnustusta "vahvan, aistillisen virran" luomisesta (HELSINGIN SANOMAT) ja kolmas SYKLEJÄ. HERBAARIO (ntamo 2018) synnytti vastakaikua niin "taitavuudesta" kuin "erityisestä keveydestä" (HELSINGIN SANOMAT).

"Maisema nousee/ sen karvat./ Ylitse lentävän/ härvelin ääni.""Vähäeleisyys" ja "avoimia kysymyksiä" jättävyys liitettiin tekijän säetaidedebyyttiin KOOTUT RUNOT (ntamo 2021). Paljon kiitosta kerännyt teos oli kriitikoiden mukaan "aloitus suoraan huipulta" (SAVON SANOMAT / KESKISUOMALAINEN).KOOTUT RUNOT II rakentuu edeltäjänsä tapaan neljästä kokonaisesta tekstikokoelmasta. Yhdessä nämä kirjat sisältävät lähes puolentuhatta runoa. Runsauden lisäksi kirjoituksissa häkellyttävät ja riemastuttavat mihinkään nurkkaan maalautumaton ilmaisu, jatkuvasti itsensä uudelleen keksivä poljento ja kyky liikkua vakavan ja kepeän, mietteliään ja ryöpsähtävän, vauhdin ja asetelman välillä.

"Manninen, sikäli kuin hän omasta runoudestaan ylimalkaan suostui puhumaan, kaihtoi järjestelmällisesti edes vihjaamasta runojensa mahdolliseen todellisuuspohjaan."OTTO MANNINEN sisältää runoilijaelämäkerran ja kokonaistulkinnan yhdestä merkittävimmästä mutta vajaalle huomiolle jääneestä sanataiteellisesta tuotannosta. Se painottuu lyyrikon debyyttiin SÄKEITÄ (1905), mutta kirja tarjoaa kuitenkin varsin kattavan selvityksen kohteensa vaiheista ja tekemisistä. Teos on pitkään hiotusta mutta kesken jääneestä käsikirjoituksesta muokattu ja huomautuksin sekä alku- ja jälkisanoin varustettu toimite. Se on ensimmäinen elämäkerta kääntäjänä valtavasti urakoineesta mutta sangen harvoja alkuperäiskirjoja tehneestä Otto Mannisesta, joka oli myös kriitikkona, toimittajana ja kirjallisena neuvonantajana tärkeimpiä hahmoja viime vuosisadan alkukymmenten Suomessa. Kirja vie lukijan niin Mannisen synnyin- ja asuinseudulle Savoon kuin ratkaiseviin yhteyksiin eritoten Eino Leinon ja aviopuolisoksi 1907 tulleen Anni Swanin kanssa. Vaikka valittu elämäkerrallinen lähestymistapa runoihin on monin tavoin askarruttava, myös säkeiden erittely tarjoaa antoisaa pohdittavaa nykylukijoillekin. Kirjan toimittajat vievät asiantuntevasti työn ja tulkintavan historiallisiin ja teoreettisiin yhteyksiinsä: tuloksena on täysipainoinen opus ehkä huimaavimmasta suomen kielen taiturista.Kuvitettu teos sisältää runsaasti fotografiaa vakavasti harrastaneen Mannisen itse valmistamia omakuvia ja tyylikkäitä potretteja etenkin Leinosta ja Swanista.