Bücher veröffentlicht von ntamo

"Yli vuolaitten virtojen ja syvien rotkojen käy matka."RUUSURUOSKA (1967) on graafinen novellikokoelma, sarjakuvaproosaa tai lyyrinen piirroskirja. Nimijakson lisäksi siihen sisältyvät luomukset "Pitkä matka" ja "Sota ja rauha". Erkki Pirtolan sanoin kokonaisuus edustaa ainutkertaista taidetta kulttiartistilta. Samaan aikaan se on dokumentti pariisilaisen surrealismin ja yhdysvaltalaisen BEATin matkasta FLOWER POWERin kautta suomalaiseksi multitaiteeksi. ntamo-näköispainos toisintaa alkuperäisteoksen, ei siitä 1991 ilmestynyttä muunnelmaa. RUUSURUOSKA nousee myös näyttämölle 2019--2020 Teatteri Takomon (syyskauden) ja Tampereen Työväen Teatterin (kevätkauden) yhteiskappaleena (kirj. Mika Rättö, ohj. Esa Kirkkopelto).

"Ilman rahoja ihminen ei ole ihminen. Hänellä ei ole oikeutta tuntea mitään, häntä saa häväistä, polkea..." KULTAINEN VASIKKA (1918) on tekijänsä neljäs näytelmä ja merkittävä luomus 1905 urjenneen kirjailijanuran keskikauden alusta. Kolminäytöksinen komedia on raatelevaa ajankuvaa ensimmäisen maailmansodan villeiltä pörssikeinottelun ja mustan pörssin trokauksen vuosilta sekä yleisemmin vaurauden ja voitonpyynnin herkeämätöntä paloittelua. Ehkä hämäyksen, huijauksen ja sekasorron oloista saattoi saada otteen vain suuren naurun turvin. Aikoinaan kavahdettu mutta sittemmin klassikkoasemaan noussut huvinäytelmä kokee nyt uuden tulemisensa ntamo-näköispainoksena.

YHDESTOISTA HETKI selvittelee kansanvallan tilaa -- ja sen uusinta hupenemista. Erittelyssä ovat kansainvälinen talous, kotimainen päätöksenteko ja yhteiskunnallisen toiminnan ekologiset reunaehdot. Dokumenttiteatterista tuttuun tapaan se marssittaa esiin todellisia julkisia kommentaattoreita ja yhteisten asioiden näkyviä ja näkymättömiä hoitajia todellisine puheineen. Kokonaisuus on synkkä mutta herättävä: mikään taru ei voi olla näin hyytävää, ei minkään loppu suotavampaa.YHDESTOISTA HETKI on näytelmäkirja Esa Leskisen ohjaamasta ja hänen yhdessä Sami Keski-Vähälän kanssa kirjoittamasta samannimisestä teatteriteoksesta, joka sai kantaesityksensä Kansallisteatterissa maaliskuussa 2019. Loistavat arvostelut kerännyt teos on juoksuaan parantanutta jatkoa samojen tekijöiden luomukselle NELJÄS TIE (2013). Kirjaan sisältyy filosofi Tere Vadénin iskevä jälkikirjoitus ympäristökatastrofin merkityksestä nykyihmisille.

KASVATUS RAKKAUTEEN (1900) on merkittävä puheenvuoro sovismia, rasismia ja militarismia vastaan. Se pyrkii havahduttamaan lukijansa tarpeeseen irtautua väkivallan kierteestä: kodilla ja koululla on merkittävät mahdollisuutensa vaikuttaa yhteiskunnan ja koko maailman muuttamiseen. Nyt ntamo-näköispainoksena uuden tulemisensa kokeva teos sisältää jyrkkää aikansa vallitsevan -- ja meillekin yhä valitettavan tutun -- miesvaltaisen ajattelu- ja toimintatavan kritiikkiä. Niin jyrkkää, ettei sen vimmaan rinnastu kuin sen oma palo edistää rauhankasvatusta ja tasa-arvoa. Tässä rakennustyössään KASVATUS RAKKAUTEEN menettelee etevästi, paikoin hätkähdyttävästi, kavahduttavastikin, toisin kohdin innostavasti, kautta linjan ilmeikkäästi.

"Juhannusyön valo jakaa kaikille ilmaista kesän rikkautta ja rakkautta."JUHANNUSNOVELLEJA sisältää viisi herkullisesti elämänmakuista tekstiä kesäisestä Suomesta ja ihmisistä suviyössä. Juhla tuo ihmisiä yhteen ja nostaa pintaan muistoja, toiveita ja pelkoja. Päivä on pisimmillään, yö on yötön, mutta lämmön ja lemmen houkutteleva lupaus on voimassa ehkä vain silmänräpäyksen ajan. Ja väliin tulevia tekijöitä riittää.Mittumaarin ratkihauskoissa ja syvältä louhivissa novelleissa yhdet keskikesäkarkelot pysäyttää villiintynyt sikalauma. Lisäksi tavataan kokkoriehassa toden karvansa paljastava viisastelija omaisineen, mökillensä papin yllätysvieraakseen saava graafikko sekä retkeilijäkolmikon majoittava leskirouva. Vuoden kohokohdan hersyvät ja riipaisevat mahdollisuudet toteutuvat myös Armille ja Raakelille, kuolinilmoituksilla hullunkuristen perheiden tapaan pelaaville eläkeläisystävyksille, yhdessä ja erikseen. Niin paljon tulisi elettyä kirkastaa, ettei siihen yksi valoaan tuhlaava vuorokausi tahdo millään riittää."Miksi mies kielsi puhumasta siitä, mistä olisi pitänyt ehdottomasti puhua. Ettei muka pilattaisi toisten juhannusta."

"kasvi on itsestään kasvanut"HEDELMÄTARHASTANI on kolmiosainen runokirja. Se käsittää kaksi kokonaisuutta, joiden säkeet on muodostettu runsaan sadan vuoden takaisista kasviopin ja puutarhaviljelyn tietoteoksista, ja kolmannen, jossa suuren roomalaisen sanataiteilijan Vergiuliuksen viljelytyöstä kertova esitys laitetaan uuteen uskoon. Tuloksena on erikoislaatuinen ylistys kevään ja kesän ihmeille. Se pysäyttää kummastelemaan ja innoittaa vaalimaan."tulee silloin aina kuulaaksi"

"Täällä tänään kaasua hieman ja terveys: sitten?"HANDY McCOYSTYSEN RAKKAUSLAULU käsittää seitsemän omalakista työtä kuluvalta vuosituhannelta ja niitä taustoittavat jälkisanat. Se on 1967 debytoineen ja monipuolisena kääntäjänä, kustantajana ja kirjallisuusvaikuttajana tunnetun tekijän ensimmäinen suomenkielinen runoteos sitten PÄIVÄn (2004), hänen kahdeksas kokoelmansa. Kokonaisuus todistaa nykyrunon mahdollisuuksista liikuttaa perinnettä, kieltä ja ajattelua. Se on ainutsyntyisen poeetan lähtöselvitys ja paluu."Koko maailmassa, ja vaikkei tiedä miksi[...]"

"[...]Sanat olivat minulle kaikki kaikessamutta en tahtonut oppia heidän kieltään;he tunkivat sen alas viisivuotiaasta kurkustaniminä syljin sen heidän kasvoilleen[...]"Näin kulkee säkeistö runossa "Iirin kielen oppitunti" (1980). Se oli mukana esikoisteoksessa, josta alkanut lyyrikonura on huipentunut vähitellen kuuden runokokoelman myötä. Niistä viimeisimmässä, myös ennen julkaisemattomia tekstejä sisältävässä koonnoksessa POEMS 1980--2015, Columbian yliopiston professorina vaikuttava Colm Tóibín (s. 1955) viittaa jo mestariin, jolla on oma "varma ja selvä runon äänilajiinsa". Näissä runoissa kaikuu tyypillisesti kaupunkikokemus. Se on usein kerrostunutta lajia: mukana ovat Irlannin ja koko Euroopan mutkikkaat hengenperinteet, mutta ilmaisu on veistoksellista ja tehokasta, lähes välitöntä niin arkipuhunnassaan kuin myös korkeimmilla abstraktiotasoillaan."[...]Siihen missä rakennukset olivat kerran seisoneettaivas syöksyi nyt täyttämään neitseellisen tilanDublinin mielipuolisen valon mukiloidessa kasvojani,[...]"

"väistämättömät mylväisyt./ päivä koittaa meihin", kirjoittaa Uche Nduka. "Me pelkäämme hukkumista./ Mutta sinulla on palkeet. Sukella", vastaa Katriina Ranne.NOSTA MINUT JA LASKE YHTEEN on kahden sanataiteilijan runomuotoinen dialogi. Se lähestyy tilaa ja toista ruumiin etusijan tunnustaen ja sitä herkeämättä tutkien. Seuraa aistientäyteisiä säkeitä yhteisyydestä ja omuuden välittymisestä.Kirjassa on kolmekymmentä uutta runoa kummaltakin tekijältä. Yhdessä ne muodostavat jännittävän kokonaisuuden.

"[...]tämä saisi jatkuatämä kaunis ennen sadetta"SIINÄ HÄN ON, NÄHKÄÄ herättää katsomaan pimentoihin ja syleilemään kirkkautta. Se on kokeneen lyyrikon uusi voimannäyte, joka jatkaa teoksesta MUSTAVALKOISET VALOKUVAT (ntamo 2013) tuttua "elämän kirjan" hanketta, nyt entistäkin täsmällisemmin ja täyteläisemmin. Tässä kirjassa suru tuntuu ytimiin saakka ja ilo ravistaa menneen loitolle."[...]Ota kädestä tänäänmatalalla täällämustan joulun allaota kädestä minua."

"Pehmein taivaan alla voittaa kaikkein kovimman."REHU-VIRTANEN on koko perheen muikeasta tiedekappaleesta tehty näytelmäkirja. Rooleissa häärivät professori A. I. Virtanen (1895--1973), maatalousministeriövirkahenkilö Elina Kalma sekä tutkimusavustaja Suvi ja dosentti Tomppe ynnä heitäkin henkevämmät Akka ja Ukko. Pääosan varastavat silti uuden Nobel-rehun suorimmat edunsaajat, lehmät.Niin mullistavan biokemiallisen innovaation kätilöimiseksi kuin myös nautaenergian vapauttamiseksi tarvitaan moniammatillista yhteistyötä ja asioiden huolellista märehtimistä. Lyhyesti: sarvia ja hampaita.

Runo on puhetta toiselle.KORVARUNOJA on yhtaikaa runokirja ja yhdessä toteutettavan uuden sanataidemuodon esittely. 2010-luvun mittaan kehitelty metodi antaa mahdollisuuksia harjoittaa yhteisötaidetta ja käyttää sitä kokemusten ja käytäntöjen parantamiseen. Korvaruno syntyy jutellessa: se edellyttää puhujaa ja kuuntelija-kirjoittajaa. Asiaan perehtyneet sanataiteilijat ovat kätilöineet tällaisia tekstejä erilaisten ihmisten kanssa yleisötilaisuuksissa, hoivalaitoksissa, päiväkodeissa, tukikeskuksissa ja muissa erityisissä paikoissa.KORVARUNO sisältää lähes puolensataa vanhainkodeissa ja palvelutaloissa tehtyä säeteosta Veera Vähämaan ja Timo Harjun kirjaamina sekä heidän tätä menetelmää ja sen taustaa valaisevat esseensä. Runot on kuvitettu yli tusinalla Jenni Pertun loihtimia värikkäitä ja taidokkaita kirjontatöitä.

A BOOK OF POEMS SO SMALL I CANNOT TASTE THEM is a book of tiny poems, a book of thoughts, a book of winter. It makes its points known through small clusters of words, words meant to accumulate like snowflakes into a covering of snow -- the countryside, the city, your backyard reduced to their essentials, all irrelevant details excised, the earth simplified to whiteness, to a cold stare, to simple contemplation, a place within the word, the mind so wrapped around a thought that it disappears into that spot the farthest from movement, the cold coming in now, and you do not notice it. This book, being about winter, is published in Finland, a land renowned for its ability to accept snow and the pleasures thereof.

Alun perin toukokuussa 1919 ilmestynyt PUNAISET JA VALKOISET on ensimmäisiä kirjoja Suomen sisällissodasta. Se käsittelee taustaa, taisteluja ja seuranneita tapahtumia hävinneen osapuolen näkökulmasta. Teos varoittaa voittajia antamasta liian ankaria rangaistuksia ja vannoo proletaariaatteen pysyvän hengissä. Samalla PUNAISET JA VALKOISET on merkillinen ja merkittävä aikaansaannos rakenteeltaan ja otteeltaan. Se on moderni tekstikoonnos runoa, romaania, propagandaa ja asiaproosaa. Tähän ntamo-näköispainokseen sisältyy runoilija-kääntäjä Kari Aronpuron jälkisana sitaattitekniikkaa vaalivan kirjan sisällöstä ja avantgardistisesta muodosta.

JA PUNAISET VALKOISET on kirja kirjasta, kokeilu kokeilusta. Se ottaa lähtökohdakseen Kössi Kaatran laatiman ja tekijänimellä Henkipatto Ruotsissa 1919 ilmestyneen teoksen PUNAISET JA VALKOISET. Tuo kirja oli ensimmäisiä tilintekoja vuoden 1918 sodasta Suomessa. Ja se oli kahdella tavalla poikkeuksellinen: se edusti hävinnyttä osapuolta ja kurkotti uutta luovaan taiteeseen. Näköispainoksena julkaistu aineistoromaani PUNAISET JA VALKOISET (ntamo 2019) sisältää Kari Aronpuron jälkisanat sen rakenteesta ja sisällöstä. Runopukuun vaihtava JA PUNAISET VALKOISET merkitsee toista yritystä lähestyä Kaatraa ja tuskallista aihepiiriä. Se kerää sirpaleet uudelleen ja kokoaa ennennäkemättömän mosaiikin.

"Miksi toivon, että Inka häipyisi kodistani mahdollisimman pian?"Kolmestatoista kaunokirjallisesta tekstistä ja yhdestä jälkisanasta koostuva OOPPERAMATKA tutustuttaa lukijan arkipäiväisiin ja ikimuistoisiin naisiin. Kirjan avaavan nimitarinan ikääntynyt Niina tavataan myös teoksen päättävän ja 70-luvulle sijoittuvan "Työmatka"-novellin nuorena toimittajana. Lisäksi päästämään kurkistamaan monen muun toisen sukupuolen edustajan ajatuksiin ja kokemuksiin. Elämänviisautta tihkuva OOPPERAMATKA tarjoaa vahvaa kerrontaa traagisista, koomisista ja tragikoomisista kohtaloista seuratessaan eri-ikäisiä ja -seuraisia mutta aina todentuntuisia hahmojaan. "[H]än symbolisesti tuhoaisi menneisyytensä ja aloittaisi uuden elämän. Tuikku kertoi, että rituaaliin osallistumaan ja sitä seuraamaan oli kutsuttu pelkästään naisia. Se järjestettäisiin Lissun kommuunin pihalla."

"Maisema yrittää muovautua meissä."MAISEMISSA tutkii luonnon paljoutta ja puhuvuutta. Se kysyy ihmisen eläimyyttä ja luonnonolentojen tapaa tulla siksi mitä ovat. Kirjan runoissa ilma pakkautuu kasaan ja vyöryy kuin "melodia, vieras kieli, johon oratuomi puhkeaa".Tässä runoteoksessa maisemalla on sekä pysäyttävä voimansa että historiansa. Se pakottaa mieltäjänsä tarkkaamaan, mistä ympäristö alkaa ja mihin päättyy. MAISEMISSA on lyyrinen tiheikkö, todellisuusvastinetta kaipaamaton luomus ja kuvataiteilijan avokätinen kuvaus työstään. Kirja kasvaa upeaksi kokonaisesitykseksi luonnon tapahtumisesta ja yrityksistä kehystää ja ikuistaa se.

TOINEN LUONTO on näytelmä ihmisen vallasta ja paikasta olevaisessa. Se pohtii etenkin eläimen käsitettä ja luonnollisuuden rajoja. TOINEN LUONTO saa kantaesityksensä keväällä 2019 Viirus-teatterissa. Ruotsinkielinen toisinto DEN ANDRA NATUREN ensiesitettiin jo vuotta aiemmin. Kriitikot ylistivät sitä.

"[...] 20 vuotta unelmaa/ ja pilvet Pisan tienoilla/ ovat yhtä kauniita kuin missä tahansa Italiassa/ sanoi nuori Mozart: jos otatte prisen/ tai seuraten Poncea ("Ponthe"/ lähteelle Floridassa/ de Leon alla fuente florida/ tai Ankhises, joka tarttui hänen ilmakupeisiinsa/ ja veti hänet luokseen/ [...]" PISAN CANTOT (The Pisan Cantos, 1948) on outo kulttuurihistoriallinen muistomerkki. Se vaikuttaa modernistien etujoukkoon tuolloin neljä vuosikymmentä lasketun ja Italian fasistihallinnon palveluksessa 20 vuotta intomielisesti toimineen tekijänsä poliittiselta omaelämäkerralta ja samalla ynnäykseltä hänen kieli- ja kirjallisuuskäsityksistään. Teos sai tuoreeltaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston runouspalkinnon, mutta kirvoitti myös tylyä arvostelua mahdottomine näkökulmineen ja mahtipontisine otteineen.Tutkijoista esimerkiksi Andrew DuBois'n ja Frank Lentricchian sanoin se on "seka-aineksinen sekasortoisuuteen saakka". Muiden muassa John Longenbach taas painottaa teoksen toista astetta tai ulottuvuutta: rytmisten, kieliopillisten ja retoristen rakenteiden välillisyyttä tai niiden katoamisen ja ilmaantumisen vuorottelua. Teos on tarjonnut vastaanottajilleen loputtomasti tutkittavaa.Kiistelty varjoklassikko ilmestyy nyt ensimmäistä kertaa suomeksi. Siihen sisältyvät kääntäjän runsaat huomautukset ja perehtyneet jälkisanat.

"[...]kun kävelin alas katua alkoivat, alkoivat, lentää pääskyset alkoivat, alkoivatkukkia lehmukset puistotiellä jaoli yö. Kenties myös akaasiat, jasmiini, silloin kasvoi tuska. Oli ajateltava Brechtiä ja hänenrunojaan, iltamyöhään toukokuussa ja yksin. Näinnaapureiden tulevan kotiin 1 mies 1 nainen eivätenää nuoria, [...]"ELÄMÄN KÄPÄLISTÄ esittelee suomalaiselle yleisölle merkittävän ja rakastetun eurooppalaisen nykykirjailijan. Wieniläinen Friederike Mayröcker (s. 1924) kuuluu tinkimättömimpiin modernin runon uudistajiin. Käännösvalikoima tarjoaa koko hänen laajasta tuotannostaan runsaan ja hätkähdyttävän kavalkadin: se ulottuu 40-luvun varhaistöistä poliittisten tekstien kautta tämän vuosituhannen rajuihin rakkaus- ja keskustelurunoihin. Mukana teoksessa ovat myös suomentajan huomautukset ja jälkisana,. Ne asettavat Mayröckerin uran monet käänteet historiallisiin ja taiteellisiin yhteyksiinsä.

"[...]niin kevyttä ei kenestäkään tuleettä kantajia ei tarvittaisi"LUE MINUA on merkittävän virolaisen nykykirjailijan ensimmäinen suomenkielinen runoteos. Se on hänen itsensä kääntämä kirja kahdesta 2010-luvun alkuperäiskokoelmasta ja muutamista muista teksteistä. LUE MINUA on lemmenlyriikkaa kauneimmillaan ja riipaisevimmillaan. Se ei väistä rakkauteen kuuluvaa surua ja ahdistusta muttei liioin vähättele sen myllerrystä ja suloisuutta. LUE MINUA todistaa, että armaan läheisyys on yhtä hyvin älyn kuin tunteen ponsi. Kirja puhuttelee kaikkia rakkauden koskettamia ja sitä kaipaavia.

"[...] yksi rukoili eri tahtiinkuin kaikki muutepämukavassa asennossakuolematta kuolemalle"PÄIVÄ JOKA EI OLE PÄIVÄ JOKA ON kuuluu eittämättä hengellisen runouden piiriin. Mutta se puhuu myös Trumpista, Putinista, Bill Gatesista ja muista aikamme yleisen laadun ilmentymistä. Se saarnaa, se pauhaa, se lietsoo, ei mahtipontisesti kuitenkaan, eikä pakottaen, vaan keskustellen, herätellen, viritellen ja koko ajan kauneuden ja viisauden äärelle etsiytyen. Turhaan ei kirja ala Platon-lainauksella. Suhteellisuudentaju kirkastuu taiteen äärellä: "Tarpeeton on tärkeämpää kuin välttämätön..."PÄIVÄ JOKA EI OLE PÄIVÄ JOKA ON Kristus-hahmosta, "tyhjän haudan" ihmeestä ja ristinteologiasta omintakeisesti ponnistavaa meditointia ja omaleimaista ilmaisua. Sen pohdiskeleva ote tuo yhteen jumaluusopilliset, moraaliset, yhteiskuntakriittiset ja esteettiset kysymykset. PÄIVÄ JOKA EI OLE PÄIVÄ JOKA ON ei tyrkytä vaan synnyttää ajatuksia.

"Aurinko sitooheidän nilkkoihinsasiivet[...]"INVIOLATA QUIES ("kajoamaton lepo") koluaa unen maisemia ja rajoja. Etsintä ei lakkaa edes häiriintymättömimmässä nukkumuksessa, joka vain usuttaa toiveet ja pelot täyteen vauhtiin. Väsynyt minä haaveilee tyyneydestä ja siunauksesta, mutta asiat ovat niin kuin ovat, koska "haluan yön".Rauhaa suomaton ajatus loukkaamattomasta levosta vie kokijan ja lukijan pimeyteen ja rakkauden nälkään mutta aina kohti "sommittelun keskipistettä".