Bücher veröffentlicht von Tampere University Press

Julkisen sektorin sosiaali- ja terveysalan palvelujärjestelmää kehitetään useiden samanaikaisten haasteiden ristipaineessa. Näitä ovat esimerkiksi niukat taloudelliset resurssit, hoito- ja hoivavelka, väestön ikääntymisen myötä kasvava palvelutarve sekä työvoimapula. Pelkkä reaktiivinen toiminta ei riitä, vaan tarvitaan kokonaisvaltaista systeemistä muutosta.Ekosysteemiperustainen lähestymistapa mahdollistaa osaamisen ja resurssien yhdistämisen tavalla, joka luo arvoa niin toimijoille kuin yhteiskunnalle. Tämä vertaisarvioitu kokoomateos valottaa innovaatioekosysteemin käsitteenmäärittelyä, toimintamallien muodostamista ja tavoitteiden asettamista. Teos on suunnattu sote-alan kehittämisestä kiinnostuneille lukijoille aina kolmannen sektorin toimijoista asiakkaisiin ja ammattilaisista tutkijoihin. Tutkimustuloksia havainnollistetaan kuvaamalla tutkimus- ja kehityshankkeissa toteutettuja case-esimerkkejä.Teoksen verkkoversio on avoimesti saatavilla kustantajan sivuilla.

Kasvatus ja koulutus ovat merkittäviä yhteiskunnan sosiaalista kerrostumista ja yksilöiden luokka-asemia selittäviä tekijöitä. Koulutussosiologialla ja luokkatutkimuksella onkin useita risteyskohtia, tyypillisimpinä esimerkiksi hankitun koulutuksen yhteys ylisukupolviseen sosiaaliseen liikkuvuuteen. Koulutus ja yhteiskuntaluokka -kokoomateoksen yhdeksän artikkelia tarkastelevat koulutuksen luokkakysymystä elettynä ja koettuna, yhteiskunnalliseen valtaan kietoutuneena ilmiönä. Vertaisarvioitu tieteellinen teos kuvaa, miten luokkatausta vaikuttaa esimerkiksi koulumenestykseen, koulutusvalintoihin ja lopulta valikoitumiseen eri tavoin arvotetuille jatkokoulutusreiteille.Teos jatkaa Suomen Kasvatustieteellisen Seuran Kasvatussosiologian ja koulutuspolitiikan verkoston piirissä syntyneitä teoksia Koulutuksen tasa-arvon muuttuvat merkitykset (2016), Koulutuksen lupaukset ja koulutususko (2018) sekä Koulutuksen politiikat (2021).Teoksen verkkoversio on avoimesti saatavilla kustantajan sivuilla.

Median digitaalisessa murroksessa sanomalehteä on alettu pitää pölyttyneenä uutisvälineenä. Samat mielikuvat liitetään etenkin painetun sanomalehden lukijoihin. Heidät kuvitellaan ikääntyneiksi, maalla asuviksi ja vähemmän koulutetuiksi kuin digitaalisten uutisten seuraajat.Mä lehden luin -teos katsoo sanomalehteä ja sen murrosta lukijan näkökulmasta. Se selvittää yleisötutkimuksen keinoin, kuinka Karjalaisen ja Hämeen Sanomien lukijat muodostavat suhteen oman alueensa lehteen ja käyttävät sitä sen kolmella eri alustalla: paperilehtenä, digitaalisena näköislehtenä ja verkkolehtenä.Kirja tuo esiin, kuinka eri tavoin journalismin tekijät ja sen yleisöt tarkastelevat sanomalehteä. Mediataloille sanomalehden tulevaisuus on ennen muuta taloudellinen kysymys: miten lehteä voitaisiin tehdä kannattavasti ja mistä sille saataisiin uusia tilaajia? Tämän selvittämiseksi mediatalot seuraavat yleisön käyttäytymistä verkossa yleisöanalytiikan algoritmisten työkalujen avulla. Vaikka lehtitilauksen hinta ja lehden saatavuus ovat tärkeitä myös lukijoille, sanomalehden merkitys ei ole heille rahalla mitattavissa eikä yleisöanalytiikan tavoitettavissa. Vaikka sekä levikit että tuotot ovat laskussa, kirjassa luodaan uskoa siihen, että sanomalehtien tulevaisuus on valoisampi kuin vallalla olevat synkät mielikuvat antavat olettaa. Sanomalehden merkitys ihmisten tärkeänä kiinnekohtana oman lähiympäristön ja maailman asioihin ei ole vakavasti uhattuna.

Ihmisten yhdenvertaisuuden esteitä tutkitaan yhä useammin osallistuvin menetelmin. Osallistumista tukevia menetelmiä hyödynnetään etenkin rakenteellisesti haavoittuvassa tai alisteisessa asemassa olevia ryhmiä koskevan tutkimustiedon syventämiseksi. Kanssatutkimuksessa lähtökohtana on eri osapuolten intressit huomioon ottava tasavertainen kumppanuus, jolloin tutkimukseen osallistuvat ihmiset pystyvät esimerkiksi vaikuttamaan tutkimusongelmien määrittelyyn. Kanssatutkimusta voidaankin pitää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tieteen yhteiskuntavastuuta edistävänä menetelmänä sekä yhteiskuntaan vaikuttavana toimintana.Tässä teoksessa kirjoittajat pohtivat kanssatutkimuksellisen tutkimusprosessin ihanteita suhteessa tutkimusympäristön arjesta kumpuaviin haasteisiin ja käytäntöihin. Kirja pureutuu ihanteiden ja käytännön toteutuksen välisiin jännitteisiin, mutta tarjoaa myös konkreettisia esimerkkejä siitä, miten näitä haasteita on pyritty ratkomaan.Teosta voidaan hyödyntää niin laadullisten tutkimusmenetelmien opetuksessa kuin erilaisissa organisaatioissa, joissa on kiinnostusta toteuttaa osallistuvaa tutkimusta. 'Kanssatutkimus: Ihanteet ja käytännöt' on ensimmäinen suomenkielinen kanssatutkimukseen keskittynyt teos.

Tässä kokoomateoksessa käsitellään monimuotoista ansiotyötä osana suomalaista työelämää. Teoksen artikkeleissa tätä vähän tutkittua ilmiötä tarkastellaan monipuolisten empiiristen aineistojen kautta. Tilastokeskuksen rekisteriaineiston pohjalta luokitellaan erilaisia tapoja yhdistää työtä. Haastatteluaineistot puolestaan valottavat yhdistelmätyön tekemisen ehtoja. Uudenlaista näkökulmaa edustaa työurien kaaosteoria.Tutkimustulosten mukaan usean työn tekijäksi päädytään hyvin erilaisia polkuja pitkin. Tehtäväyhdistelmien syntyyn vaikuttavat niin ihmisen elämänkulku ja kiinnostuksen kohteet kuin pakot ja tarjolla olevat mahdollisuudet. Motiivit voivat paikantua myös ammatillisiin verkostoihin, lähipiirin tekemiin ratkaisuihin, suoranaisiin sattumiin tai mielijohteisiin.Teos auttaa ymmärtämään monimuotoisia työnteon tapoja. Samalla se kertoo niistä haasteista, joita useaa työtä tekevät kokevat yrittäessään toimia yksinkertaisempiin työnteon malleihin ja kategorisointeihin perustuvissa kehyksissä. Se on tärkeää luettavaa kaikille työn muutoksesta kiinnostuneille, erityisesti alan tutkijoille, opiskelijoille sekä päätöksentekijöille.

Tämän vertailevan tutkimuksen tavoitteena on luoda syvempää ymmärrystä kollektivismista, ammattiyhdistystoiminnasta ja kyvystä luoda kollektiivista toimintaa käyttäen Suomea ja Kambodzhaa esimerkkeinä individualistisesta ja kollektivistisesta yhteiskunnasta.Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on sosiologinen. Keskeinen analyysin väline on kulttuurinen toimijateoria (Cultural Agency Theory, CAT), joka mallintaa kollektiivisuuden tasoja ja kollektiivisia toimintoja.Tutkimuksen tulosten perusteella Kambodzhassa on paljon vaikeampaa luoda kollektiivista toimintaa perheyhteisön ulkopuolella kuin individualistisena pidetyssä Suomessa. Sekä poliittinen aktiivisuus että kollektiivinen toiminta on Suomessa aktiivisempaa kuin Kambodzhassa. Teos osoittaa, että kysymykset individualismista ja kollektiivisuudesta ovat paljon monimutkaisempia kuin yleisesti oletetaan.