Bücher veröffentlicht von ntamo

"Kahviani ei voi ostaa Murmanskin erikoispuodeista, saati marketeista, koska rahvaallahan ei ole varaa minkäänlaiseen kahviin. Pavut täytyy tilata erikseen Etiopiasta ja ne paahdetaan Italiassa. Seassa on muutama prosentti karheaa robustaa. Ilmastonmuutos on tuhonnut suuren osan kahvipensaalle kelvollisista alueista, joten se vähä kahvi, jota Etiopiasta saadaan, on kullan arvoista."Kuolan niemimaalle 2100-luvulla asettunut Bastet-niminen kissa kertoo koko polveilevan elämäntarinansa tässä huimassa romaanissa. Scifi-aineksistakin ammentaen mutta tieteiskirjallisuuden lajityyppiin palautumatta se pureutuu nykyisen kulttuurimme ja yhteiskuntamme ongelmiin. Tuloksena on ajattelemaan usuttava moraliteetti hervottomasti naurattavan satiirin asussa. ILMESTYSKIRJA on häikäisevän kekseliästä ja kerronnaltaan vertaamattoman hersyvää tekoa.Löytökissaan on asennettu tietoisuus ihmiseltä, joka menetti elämänhalunsa rakastettunsa kuoltua Helsingissä 2009. Sen jälkeen Bastet on oppinut metkun jos toisenkin ja hankkiutunut ympäristökatastrofin mullistamassa Euroopassa pohjoisemmille leveysasteille. Hän on mukana seuraamassa luonnon päätymistä kansainvälisten yhtiöiden käsiin ja demokratian katoamista historian tomuun.

"Sitähän varten täällä ollaan, ettei tarvitse kaikkea yksin kantaa."Vanhemman kuolema on lapselle raskas kokemus. Maija Lassilan upein akvarellein kuvitettu lastenromaani MIRJAMIN LENTÄVÄ MATTO käsittelee vaikeaa aihetta lempeästi ja viisaasti lapsen tuntoja kuulostellen ja kokonaisen yhteisön osallistumista seuraten.Isänsä menettänyt ja surevaa äitiään kotona auttava Mirjam löytää rohkaisevia ajatuksia uudesta harrastuksesta. "Aivan kuin hän olisi kutonut mattoja aina." Tarkoituksena on lentää itämaiseen tyyliin kauas korkeuksiin isää tapaamaan. Minne asti Mirjam pääsee?"Ihan itsekseen ei kukaan jaksa."

"Kissan rapea kehräys,lukulamppu polttaa kiviseinääja kätesi puristaa vielä vyötäröäni,siitä on kolme päivää.Sitruunanmyyjä huutaakissa kehräähedelmälihan kyynel tipahtaa:kirpeä survos,Limoncello di Siracusa,illat tummuvat koviksikuin auringon tekemät rusinat."Häikäisevä Italia-sikermä on tämän kirjan ytimessä. BUDAPEST ON KONVEHTI liikkuu kuitenkin yhtä vaikuttavasti myös pohjoisilla leveysasteilla, kiperissä interiööreissä ja vavahtavissa sisikunnissa. Kuuteen osastoon jaetut runot muodostavat aineksiltaan ja sävyiltään poikkeuksellisen vaihtelevan ja silti kiinteän ja intensiivisen kokonaisuuden. Tuntuu kuin puhuja olisi vaiennut pitkäksi aikaa ja kertoo nyt, miten kaikki on ollut ja oleva.

"Nykyään ei tarvitse etsiä tosiasioita, mielipiteet ja kannanotot riittävät ihan kaikkeen", puuskahtaa romaanin nimihenkilö. Vanheneva käräjätuomari Somerikko ei pidä nykyajasta, mutta hän on luisunut pois myös omasta elämästään. Toisaalle suunnanneet lapset, rakastajan ottanut vaimo ja helsinkiläisen kulttuuriperheen arkeen lennähtävä outo opiskelijatyttö saavat hänestä myötätunnottoman tarkkailijan.SOMERIKKO on hienovireinen romaani tunteista vieraantumisen seurauksista. Jokapäiväinen elämä soljuu Käpylän puutaloidyllissä, mutta mielenmaisema on karu ja hajalla. Somerikon aikalaiskritiikki kärsii kyvyttömyydestä tulkita omia pettymyksiä ja yllykkeitä. "Kahteen vuoteen Somerikko ei ollut yrittänyt saada vaimoa hymyilemään."

ATERIA tapahtuu pikaruokaravintolassa, jossa Meke ja Koistinen yrittävät selvitä töistään niitä väistämällä. Heidän työnantajansa tuote- tai yhteiskuntavastuusta on turha puhuakaan. Pätkäduunarit Meke ja Koistinen kyllä puhuvat: kaikesta.Alaotsikolla tai lajityyppimääreellä PUNKTRAGEDIA varustettu näytelmä kantaesitetään syksyllä 2018 KOM-teatterissa. ATERIA on hulvaton ja hälyttävä sukellus kansakunnan tilaan keittiön kautta. Kansainvälisen ketjun pikaruokaravintola näyttäytyy länsimaisen kulttuurimme vertauskuvana ja tosiasiallisten arvojemme tyyssijana.

"Tuhatvuotinen historiapilvien hahmoissa, sinäherätit minut."ETTÄ NÄKISIN SIITÄ UNIA on taitavaa ja koskettavaa nykyrunoa minästä etsimässä rakkautta ja itseään. Se pystyy luontevaan yhdessäoloon sinän kanssa muttei kiellä välimatkan ja kokemuksen välillisyyden tuskaa. Samalla teos kykenee esittämään asiansa yhtä hyvin yksirivisin runoin kuin pakahduttavin monisivuisin vuodatuksin. ETTÄ NÄKISIN SIITÄ UNIA todistaakin yhtä lailla välineenhallinnasta ja vivahdeherkkyydestä. Niinpä sen onnistuu puhua sekä hyvin suoraan että kaiken sanomiset taustatekijät ja reunaehdot mukaan ottaen. Tokko suomalaisessa lyriikassa on koskaan ylletty yhtaikaa näin pakottomaan sydänäänten kuulosteluun ja näin pinnistämättömään ilmaisuedellytysten koetteluun."Sinä kirjoitat timantin sisällä."

KUOHARIT I--III on yhdessä osassa ilmestyvä trilogia. Se on kirjailijan kirja kirjallisuudesta ja kirjailijoista. Päähenkilöitä ovat Matti Pulkkinen ja Eino Säisä sekä kirjailija itse. Sivuhenkilöitä on leegio. Kirjailija summaa elämänsä ja uransa käännekohtia ja ratkaisevia herätteitä. Hän pohtii niin perhe-elämänsä kuin toimittajantyönsä ja urheilijataustansa vaikutuksia taiteelliseen työhön. Jos KESÄPÄIVÄ (2013) oli yhdenpäivän äitiromaani, niin KUOHARIT on 1800-luvulta tähän päivään juokseva isäromaani.KUOHARIT on tekijänsä elämäntien ja ajatusmaailman kuvaus. Mutta se on myös kirjallisuushistoriallista esseistiikkaa ja kulttuurikriittistä etsintää. Kirjailija on tehty kirjoittamisesta ja lukemisesta. Ja kaikesta siitä, mistä kirjat on tehty.

"Se, mikä kuolee, ei ollut sekoitettua.Halu syntyi järjestä, mutta on liiallista."YÖ ON KÄÄRME on vahva esikoisrunoteos. Se on yhtaikaa oppinutta, mietelmällistä, kerroksista tekstiä ja hyvin suoraa kokemuksellista, aistillista ilmaisua. Säe on kuulas ja hallittu, olipa teko tai tapahtuma suurta tai pientä mittaluokkaa, kertakaikkinen tai alkava. Välimerellisen kulttuuripiirin muinainen historia reunustaa näkemisiä ja tekemisiä, mutta kirja ei kohtaa lukijaansa kaukaa vaan puhuu kumppanin tavoin. Tai kiusaajan.YÖ ON KÄÄRME vaalii toteavaa esitystapaa mutta nousee dramaattisiin tehoihin."Sade vasaroi. Varjot hiipuvat. Hion itselleni lasista mielen."

"Kuulen, kuinka hän kohtelee avuttomia naisia, jotka eivät ole suostuneet hänen rakkauteensa..."VOIMAIHMISIÄ on tiheätunnelmainen romaani itseään etsivästä nuoresta opettajasta. Se mittailee naisen osaa, asemaa ja vapautta 'uudesta ihmisestä' kohisevassa modernissa kulttuurissa. Kapellimestari Georg, "tuo sattuman tuoma miespirsta", syöksee koulukasvattaja Hellevin raiteiltaan.Kertoessaan tapauksestaan Hellevi käy läpi ja pohtii yhteiskunnan kivulloista murrosta. Kutakuinkin unohdetun mutta nyt näköispainoksena uuden elämän saavan romaanin tempo on kiivas ja kieli suorasukainen, runsas. "Teidän otsanne näyttää niin hedelmälliseltä, että, jos te joskus synnytätte, teette sen otsan kautta, niin kuin muinaiset jumalat."

"Kerjääminen kielletty! Laiskat pois kaduilta! Ylös sohjosta, hus hus hus!" meuhkaa kovasti Jean-Marie Le Peniä muistuttava hahmo uudessa musiikkiteatterikappaleessa. Hänen presidenttiehdokas-tyttärensä haeskelee astetta hienovaraisempaa kiihotusta.Kesällä 2013 ranskalainen oikeistopoliitikko Gilles Bourdouleix lausahti valittaen, että "Hitler ei tappanut niitä tarpeeksi". Hän puhui romaneista. Ideologiakartalla hänen piti sijaita jossain Le Penejä keskempänä. Bourdouleix vaikuttaa yhä Cholet'n kaupungin pormestarina.Natsi-Saksan suoraan tai epäsuorasti hallitsemasta Euroopasta hävitettiin ehkä jopa 2/3 romaniväestöstä. Holokaustin varjoon on jäänyt sen kanssa ilmeisesti suhteessa yhtä tuhoisa PORAJMOS, romanien kansanmurha.MUSTA SAARA tarttuu "romanikysymykseen" nyky-Euroopan traumana. Se tarkkaa populistisen politiikan tapaa käyttää syntipukkeja ja vedota pelkoon uusien kansainvaellusten leimaamassa EU:ssa.Sanansa pääsevät sanomaan poliitikot ja romanit sekä myyttinen suojeluspyhimys Musta Saara. Kuka laulaa kenet suohon? Ja mitä katsoja tai lukija oppii itsestään ja ennakkoluuloistaan?MUSTA SAARA on herpaantumattomasti laiskaa ajattelua suomiva voimannäyte. Kantaesityksensä Suomen Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä syyskuussa 2018 saava teos ei jätä yhtään eurooppalaista entiselleen. Kirja on ntamon ja Kansallisteatterin yhteistyötä.

"[...]Yötaivas kulkee lävitsenija tunnelinsuiden valo --sinä aamuna,pian sudenhetken jälkeen, jossa minun isäni kuolee."TARKOVSKIN HEVOSET (2006) on mestarillista lyriikkaa vaikeasta aiheesta. Sen ytimessä on runon puhujan suhde sairastuvaan ja kuolevaan vanhempaan. Arjen jakaminen heikkenevän läheisen kanssa synnyttää säkeitä, jotka kasvavat ylistyslauluksi elämälle.Näissä runoissa minä yrittää mieltää omaa rakentumistaan ja kasvamistaan, lapsuuttaan ja aikuisuuttaan. Isän dementia pakottaa muistavankin tasapainoilemaan kielen syrjällä ja merkityksen reunalla.TARKOVSKIN HEVOSET on yhtaikaa ketä tahansa puhuttelevaa kirkasta yleisinhimillistä runoutta ja pelotonta etsiytymistä uusiin puhetapoihin."[...]Valssi soi hempeänä minun korvissani,mutta hänellemusiikki on vesiputouksen kuohua,murskaava pauhu vyöryy hänen huoneeseensa.-- Onko tanssi muuttunut suruksi?Jalat hänen jalkojensa päälläopin tanssimaan,[...]Seisoin valkoisissa sukkahousuissaniisän mustilla kengillä,vielä kerran, vielä kerran...Musiikkia ei ollut,mutta hän hyräili valssin tahtiin, sävelettäyttivät minun pääni,saivat jäsenten kaipaavat säikeetvärähtelemään.Jalat pehmeällä päällisnahallanoudatin isän askeleita,tanssimme ympäri, ympärihuoneessa, jossa vuosia myöhemminkeikahdin nurin --kesken häävalssin [...]

Aleksis Kiven (1834--1872) mielikuvitus ja lukeneisuus ovat tuoneet eteemme mitä kiehtovimpia henkilöhahmoja ja elämänpolkuja. Hänen tuotantonsa hahmot harjastukkaisista veljeksistä Herrojen-Eevaan ja kimpaantuvasta Eskosta valkealiinaisiin neitoihin ovat osa jaettua mielikuvamaailmaamme. IHMISSYDÄN. IHMISIÄ JA KOHTALOITA A. KIVEN MAAILMOISSA esittelee Kiven tunnetuimpia henkilöitä ja kiinnostavimpia statisteja. Ihmisten ja heidän elämänkäänteidensä ohella kirjassa muun muassa verrataan Kiven henkilönnimiä 1800-luvun nimikäytäntöihin ja käsitellään SEITSEMÄN VELJEKSEN tapaa kuvata romaniväestöä. Lisäksi kirjassa valotetaan Kiven henkilöiden uudelleentulkintoja, joita ovat kirjoittaneet muun muassa Maria Jotuni, Kari Aronpuro ja Riina Katajavuori.IHMISSYDÄN on ensimmäinen Kiven luomiin hahmoihin keskittyvä teos. Sen kirjoittajat ovat Aleksis Kivi -tutkimuksen sekä kirjallisuudentutkimuksen ja muiden humanististen tieteiden johtavia asiantuntijoita Suomessa. Mukana ovat toimittajakolmikon lisäksi Niklas Alén, Risto Blomster, Satu Grünthal, Riina Katajavuori, Seppo Knuuttila, Tiina Käkelä, Erkki Lyytikäinen, Pirjo Lyytikäinen, Kukku Melkas, Hannu Mäkelä, Matti Mäkelä, Juhani Niemi, Pentti Paavolainen, Sirkka Paikkala, Esko Rahikainen, H. K. Riikonen, Juhani Sipilä ja Terttu Yli-Paavola."Hämmästyttävä on nähdä millä sanain voimalla hän usein luopi elävää henkeä runoelmihinsa, ei ainoasti luonnonkuvausten, vaan myös ihmissydämen tunteitten suhteen." -- Fredrik Cygnaeus

Tämä kirja tuo yhteen tekijänsä uuden kehutun kappaleen ja 2000-luvun suurteoksen. Kansallisteatterin ohjelmistoon keväällä tullut KORJAAMO (2018) saa seuraa TRILOGIAsta, joka käsittää Ryhmäteatterissa kantaesitetyt menestysnäytelmät PANIIKKI (2005), KAAOS (2008) ja HARMONIA (2009). Kaikki draamat ovat hirtehisenhauskoja ja todentuntuisia kuvauksia nykyelämisen vaikeudesta. Framille nousevat ihmisen rikkinäisyys ja suhteittensa repaleisuus sekä yritykset paikata tilannetta useimmiten epäonnisin keinoin."Luokkajako näkyy edelleen maanteillä", pohtii korjaamon duunariomistaja Jallu. Hän erottaa säätyrakenteita muualtakin. Yrittäjän aisaparina yksilöllisiä kärsimyksiä ja yhteiskunnallisia jännitteitä ilmentää koulumaailmasta autopajahommiin jäähylle päätynyt rehtori Ola. Lapsuudenkaverit ryhtyvät korjausbisneksen vauhdittamiseksi elävää todellisuuskuvaa suoltaviksi tubettajiksi, mikä sujuukin huomattavasti paremmin kuin tuleminen juttuun toistensa ja toimeen oman elämänsä ongelmien kanssa.Kansainvälistä mainetta niittänyt PANIIKKI esittelee graafikko Maxin, tv-juontaja Jonin ja hissi-insinööri Leon vuoroittaisessa ja osin yhtaikaisessa vauhkouden tilassa. Työ- ja lemmenasiat ovat väärällään. Ei voi enää muuta kuin laukoa totuuksia.KAAOS taas läväyttää esiin toimittaja-Emmin, opettaja-Sofian ja terapeutti-Julian sekasortoiset elämät yhdessä ja erikseen. He kuuluvat Suomen teatterihistorian legendaarisimpiin hahmoihin, jotka sanovat ja tekevät kaikkea sellaista, mitä ei saisi -- varsinkaan tiedonvälityksen, kasvatuksen ja toimintakyvyn asiantuntijoina, saatikka naisina. TRILOGIAn päättävä HARMONIA keskittyy teatterintekijäparin, kirjoittaja-ohjaaja Olavin ja lavastaja-Saaran keskinäisyyksiin. Avioparin kolmantena pyöränä hyörii tuottaja-Aleksi. Ilma on riitasoinnuista jopa sakeampana kuin avaus- ja keskiosassa, mutta kuin ihmeen kautta rakkaus näyttäisi avaavan mahdollisuuden sopuun.TRILOGIAn osat ja KORJAAMO vertautuvat monin tavoin toisiinsa. Lisäksi ne ovat verrattomia ajankuvan ja aikakritiikin koonnoksia.Teokset kokoavat monia piiloisia mutta tähdellisiä sosiaalisen tason tai kokonaisen kulttuurin murroksia: ne tarkkaavat tämän vuosituhannen kivulloista muotoutumista yksilöiden taikka vielä enemmän ystävien ja rakastavaisten perspektiivistä."Ja takaovelta sais hierontaa ja happyendejä ja muuta palvelua."(HARMONIA)

Kirja sisältää viisi uutta erityisesti nuorille suunnattua näytelmää. Gunilla Hemmingin CARMINA (ruotsiksi ja Juha Siltasen kääntämänä suomeksi), on hulvaton ajankuva elämäämme muka kehittävästä innovatiivisesta kasvuyrityskulttuurista. Rasmus Lindbergin kansainvälisesti menestynyt SANNAS SANNA JAG / AINON AITO MÄ (ruotsiksi ja Liisa Urpelaisen kääntämänä suomeksi) dramatisoi erään kivulloisen kasvutarinan yhdistämällä kekseliäästi sisäisten äänten kakofoniaa ja metafiktiivisiä keinoja. Pipsa Longan TUNTEMATTOMAN ELÄIMEN JÄLJET (suomeksi) tutkii kuolemaa ja ihmisyyden rajoja nuoren tytön näkökulmasta. Veikko Nuutisen ON ISIS syventyy sukupolvi- ja sukupuolieroihin mustankin huumorin turvin. Kirjan yhteispohjoismainen päätösnäytelmä, tieteiskirjallisuuspohjalta eksistentiaalisiin kysymyksiin ponnistava NEVADALAND on kirjoittajatrio Felicia Ohlyn, Otto Sandqvistin ja Agate Øksendal Kaupangin käsialaa.Näistä viidestä Hemmingin, Longan ja Nuutisen työt syntyivät Nuori Näyttämö 2016--2018 -hankkeen tilaamina. Lindbergin luoma puolestaan on tehty Ruotsin LÄNK-hankkeelle, kun taas NEVADALAND on Nuoren Näyttämön ja LÄNKin sekä norjalaisen Den Unga Scenen tuotantoa.

"Jokainen päivä tuo tullessaan tietoajoka oikaisee.Jokainen päivä korjaamenneen päivän kulkua."Nykypäivän tankalyriikkataiturin viides kokoelma tavoittaa uuden välittömyyden luontosuhteessa. Runo runolta täyteläistyy valmius sanoa sanottavat ja ilmaista olopiirin muutokset pienessä ja isommassa skaalassa. EKSYMISEN KARTASTO on hellittämätöntä vuoropuhelua ympäristön kanssa, flora- ja faunadialogia, jossa asiat kohdataan ajatellen mutta ajattelua koko ajan tarkistaen ja parantaen. Tarvitaan aivan erityistä tapaa olla ja mieltää, jotta toistuva suostuminen metsän valtaan yhdistyisi täyteen vapaaseen hahmotukseen ja rikkumattoman omaneuvoiseen tahtoon. EKSYMISEN KARTASTO on opettavaa ja kasvattavaa kirjallisuutta vailla heristämisen tai patistamisen aavistustakaan. Samalla se on hienovireinen ylistys luonnonkauneudelle, juuri kun luulimme, ettei moiseen ole enää sen enempää varaa kuin kykyäkään. Tankateosten lisäksi mukana on myös vapaamittaisia säeluomia."[...]Kuka piilotti eksymisenkarttakirjan vanhaan painokseen. Kun minä tulen syvemmälle metsikköön metsä hivuttautuu syvemmälle metsikköön.[...]"Kokoelma koostuu ensinnäkin kahdeksasta samarakenteisesta osiosta. Kukin niistä alkaa tankamuodosta irtautuvalla runolla, jota seuraa sikermä perinteiseen 5--7--5--7--7-tavukaavaan rakennettuja japonismeja. Kirjan päättää yhdeksäs osio, jonka pääosaan nousee ilmeisesti noin tuhat vuotta sitten elänyt japanilainen runoilija Izumi Shikibu. Häneltä suomennettu tankateksti päättää teoksen; tekijän Shikibu-käännöksiä on aiemmin ilmestynyt PARNASSO 2/17:ssä. Kokonaisuus on mitä traditionaalisin kaikkine ajattoman kauneuden tunnusmerkkeineen ja tihkuu silti täyttä nykyhetkisyyttä."En minä eksymutta kivet vaihtavatalati paikkaa,laittavat pään pyörälleja kuuset uusiin kohtiin."

"He luulevat että olen pilvialaston./ Minä täällä vielä vähän aikaa kummittelen/ ja olen."KEISARIKONSERTTO on konkarikirjailijan suurteos lapsuuden ja aikuisuuden limittymisestä sekä runon ja proosan vuorovaikutuksesta. Tekstinjuoksu vaihtuu säemuotoisesta suorasanaiseksi ja takaisin, aika menneestä myöhäisemmäksi ja taas entiseksi. Lahjakkaan pianistin käsissä kirjoittaminenkin muuttuu improvisoinnista rakenteiden kehittelyksi, melodian ja kontrapunktin taiteeksi. Omaa ainutkertaista hahmotus- ja ilmaisutapaa jäljitetään sen syntyyn ja tärkeisiin käänteisiin sitä samalla koko ajan uudistaen."Soitin vielä vähän ja ajattelin, että tulen paljon soittamaan ja kirjoittamaan [...] Soittajat olivat kaikki rivissä yhdessä ja me soitimme kattoon asti. Vain kouluun kootut näytelmäharjoitukset meluineen ylsivät noiden puupintaisten seinien ja korkeiden kattoikkunoiden tietämille. Koko voimistelusali rymisi aina. Voimakkain sävel oli juuri G. Outoa oli, että ajattelin elämää joka kerta soittaessani kuin alusta lähtien [...]"

"Kyllä rouvasikin haluaa jäädä, sen näkee. Hän huvittelee oikein sydämmensä pohjasta, katsopa tuonne. Olisihan sääli häiritä hänen iloansa."Rakkaudeton liitto päättyy epätoivoiseen verityöhön: vaimo myrkyttää miehensä. Tositapahtumiin perustuva murhadraama syntyi ensin ruotsiksi. Sylvi kantaesitettiin Svenska Teaternissa tammikuussa 1893. Suomenkielisen version nimiosaan saatiin myöhemmin samana vuonna itse suurdiiva Ida Aalberg, joka otti kappaleen uuden kiertueteatterinsa ohjelmistoon. Otava julkaisi näytelmän kirjana niin ikään 1893, mutta Suomalaisessa Teatterissa (nyk. Kansallisteatteri) se nähtiin vasta viisi vuotta myöhemmin.Teos kertoo yksilötarinansa lisäksi naisen paikasta miesvaltaisessa yhteiskunnassa. Sylvi on vajaamahtinen niin suhteissaan aviopuolisoonsa kuin rakastajaansa, eikä tämän olennaisen seikan merkitystä suinkaan vähätellä osana hänen vaikuttimiaan. "Pikku hupakko, mikä oletkin!"

"Huoneista keskimmäinen toimitti olohuoneen virkaa. Asukkaat tosin ihmettelivät, mitä se semmoinen oleminen on, jolle pitää pyhittää ihan oma huone. Mies oleili mieluiten ravintolassa kadun toisella puolen, nainen työpaikallaan, ellei sitten työtilaksi vuokraamassaan pohjoisen päädyn yksiössä. Sinne meni olohuoneesta ovi, joka antoi suoraan kadulle. 'Kuin etelässä!' ihastui muuan vieras ja alkoi muistella Italian-lomaa, sen lämpöä ja vapautta, katupiirtäjiä, kulkukissoja ja sypressejä. Silloin oli kesä Suomessakin. Mutta pakkastalvina kadunpuoleinen ovi jäätyi kiinni."Esseistiikka on toisinaan itsetarkoituksellista tyylittelyä, joskus mielipidekirjoittelun jatkamista toisin keinoin. Tässä kirjassa se on tavan takaa onnistuvaa yritystä ajatella paremmin, saada kiinni menneestä tai ohikiitävästä ja kehitellä niin muodollisesti kuin sisällöllisesti täyteläisiä kokonaisuuksia. Nämä esseet vangitsevat tilantunnussaan ja ajantajussaan. Aiheina ovat huonekalut, rakennukset, seudut, matkat, muisti, lapsuus ja kaltoinkohtelun seuraukset sekä nykyrunouden historialliset kerrostumat ja kyky tavoittaa ajallista kokemusta. Monipuolisen kirjallisuustuntijan seurassa katse terävöityy ja sielu virkistyy.

"Hitaan päivän rantatiellä askel sammuu kuin iskusta: nyt kivet ovat kirjaimia joista aaltojen rytmi hioo säkeitä hiekkaan pyöristää valon pitkää lausetta meren lukea toistaa ja toistaen hetken huuhtoa pois."(2002)MAISEMA, IKKUNA, PEILI on eturivin suomalaisen runoilijan kahden viime vuosikymmenen retrospektiivi ja erä uusinta lyriikkaa. Hänen säkeensä ovat rouhean katurunouden maineessa, mutta tämä koonnos osoittaa jälleen -- kuten osoitti jo HESARI JA MUITA RUNOJA 1980--1998 (ntamo 1998) -- sävyjen ja äänien moninaisuuden. Runot ovat autenttisia kuin siirtolava tai ulosottohenkilö, mutta ne kuuluvat myös kauneimpaan nykykirjallisuuteemme."[...]kun pusken taas läpi armomyrskyn reppu selässä säkeiden valjaat ohi puiston joka nousee muuriksi tulevan ja entisen maailman rakoon."(2018)

"saisinpa kaikki sormenpäät takaisin,kaikki kosketukset, ratisevan hiekankämmeneninousi ja laski kun hengititkatson sisään hohtavaan pukuusihaluan pidellä sinua,haluan kertoa sinulle salaisuuksia"MORSIAN vie keskelle 1800-luvun romantiikkaa. Sen maisemissa on viehkeyttä ja tunnoissa kauhua. Eikä se katso asioitaan etäältä vaan kaiken omaan arkeemme välittäen ja takaisin. Runot tarkastelevat naista ratkaisevalla hetkellä mutta vajaavaltaiseksi haluttuna ja aisoissa pideltävänä. Tästä nousevat sen kirkkaus ja vapauttavuus, myötäelävyys ja älykkyys. Säkeet mittaavat 'morsian'-käsitettä puntarintarkasti, samalla kun etu- ja taka-alalla pysyy eletty kokemus. Väkevä kokoelma vihkii lukijan taikapiiriinsä jo ensiriveillään."mutta minä halusin kauniin punaisen puvun, halusin pukeutua/ liekehtivään auringonlaskuun sen sijaan minulle suositeltiin aamunkoittoa,/ se sopii paremmin väreihini olen autereinen rusoposkinen mutta sinertävä illan koitteessa. En ottanut/ kuuleviin korviin seurasin naisia jyrkänteeltä/ alas he putoilivat he olivat pudonneet, en ikinä oppinut minne, mutta he/ tippuivat kuin terävät kivet ja tajusin synnin palkka on ihana matka"

"Ja minä sanoin ettäkoska olen lapsimenen mieluummin nukkumaan suklaiden omaan rasiaankuin muuhun säiliöönsänkyyn tai polttoainetankkiinja olihan se sama hetkikun oma äitini katosi"Niin tapahtumat kuin niiden kuvauksetkin ankkuroituvat ruumiiseen. Sanat tuotetaan lihastyöllä leikillisiinkin tarkoituksiin. PARI KOLME VALOA PAIKOILLE on poikkeuksellisen omintakeinen kurkotus päin runouden alkuperää suullisessa perinteessä. Kokoelman puhujat tahtovat olla äänessä, mutta vähintään yhtä paljon kuin omallaan he puhuvat kaikella puheella. Teos saa lukijan kysymään äänteitä, sointeja ja yhdessä kannateltua merkitystä kuin ei olisi näiden arvoitukseen koskaan havahtunutkaan. Ja puhumaan uudella tavalla. PARI KOLME VALOA PAIKOILLE antaa tilaa harvinaisille kokemusalueille ja ennennäkemättömälle ilmaisulle.

"Vapautta ken kurjaa huoliskaan", kuuluu yksi säe teoksessa JÄLLEEN VAPAANA. Nyt ntamo-näköispainoksena ilmestyvä runokirja julkaistiin 1923, kun sen tekijä oli vapautunut kärsittyään sisällissodan aikaisesta toiminnastaan langetetun maanpetostuomionsa Hämeenlinnan naisvankilassa. Tuskan ja tappion ohella kokoelmassa myötäeletään "pienen punaorvon" kohtaloa ja valetaan uskoa niin "korven kansan" kuin "työläisnaisen" uuteen nousuun. Vapaus ja oikeus toteutuvat vielä todellisesti, säkeissä uskotaan, kunhan "yhteisetu" kirkastuu vallanpitäjille.Teos on työväenliikkeen merkittävän vaikuttajan laulusarja nuoren tasavallan päättäjille, joiden joukkoon hän itsekin palasi telkien takaa.

"Te naiset, te naiset, te näyttelijät [...]".SEKASOINTUJA (1904) on suomalaisen kirjallisuuden legendaarisen suurnimen L. Onervan esikoisteos. Hannu Mäkelän sanoin se oli ilmestyessään "kaikkea muuta kuin sovinnainen; jo pelkkä eroottisen kaipuun täyttämä lataus riitti nostattamaan sekä hämmästynyttä vastakaikua että vastustusta". Hänen mukaansa Onervalla oli heti selväpiirteinen "runoilijaminuus", tunnistettava ääni ja "omaa sanonnassa jo aivan kaikki". Mäkelä lisää: "Onervan sävy tavoittaa lukijansa, varsinkin nuoret naiset." "Mitä siitä jos ihmiset herjaavat/ ja siveyssaarnurit soimaa [...]"SEKASOINTUJA ilmestyi Lilius & Hertzbergin / Kustannusosakeyhtiö Helioksen kauniisti kuvitettuna laitoksena, josta ntamo tuo nyt lukijoiden ulottuville näköispainoksen.Vakuuttavan ja ravistelevan debyytin lisäksi SEKASOINTUJA voi laskea erityisansiokseen äänteitä ja sointeja uudella lailla käsittelevän moderniuden. Ei ihme, että sen tekijästä tuli säveltäjien lemmikki."[...] Joutsenhymnin hyrisen/ sirpaleiden,/ säryin yli. --"

"Onko täällä koskaan tuuletettu, ja miten, vai leijaileeko täällä samoja ilmahiukkasia kuin 80-luvulla; hengitänkö minä historiaa, hengitänkö minä niiden ilmaa, jotka ovat täällä olleet ennen minua?"Vahva kirjoituskokoelma syventyy uudella tavalla ihmisen ja luonnon suhteeseen. Novellien hahmot pyrkivät ottamaan haltuun ja pitämään kurissa ympäristöään ja omaakin luontoaan. Säyseän hallituksi myöntymisen sijaan luonto kuitenkin haraa vastaan.Omiin tekemisiinsä uppoutuneet hahmot jakavat ja pakottavat asioita ruotuun ja riviin. Mutta mikään ei pysy. Novellit paljastavat aikalaiskokemuksestamme välteltyjä ulottuvuuksia."Ihminen on kone, johon syötetään tulevaisuutta, joka muuttuu silmänräpäyksessä koneen läpi kuljettuaan menneisyydeksi. Ihminen syö aikaa, joka sulaa hänen mielensä rakenteissa muistiksi. Meidän tietoisuutemme on pelkkää muistia, mennyttä, menneisyyttä. Tämän vuoksi politiikka, joka on tulevaisuuden suunnittelua, on niin pulmallista. Ja samasta syystä nykyihmisestä kertova kirjallisuus on enimmäkseen tylsää, haperoa ja huonoa.Paitsi Henna Raatikaisen novellit."(Juha Hurme)

Myönteisen ajattelun voittokulkua eivät näytä pysäyttävän tieteelliset vastalauseet eikä yhteiskuntakritiikki. Ainakin julkista keskustelua se pitelee pihdeissään: laajalle varsinaisen olopiirinsä ulkopuolelle leviävää elämäntyylipuhetta hallitsevat omalla autuudellaan ylpeilevät ja erinomaisuudestaan omakuvia jakavat positiivisen asenteen lähettiläät ja lobbarit. OTA ELÄMÄ VAKAVASTI on tavallista järeämpi väline katteettoman hehkutuksen erittelyyn ja todellisten elämänkysymysten käsittelyyn."Moraalista onnistumista ja menestystä korostava poseeraaminen voi pahimmillaan köyhdyttää ja rappeuttaa moraalista kieltä", teos varoittaa. Samalla heikentyvät "moraalisen toiminnan ja arvioinnin käytännöt, joihin yksilöinä ja yhteisöinä osallistumme". Kokemus niin hyvästä ja pahasta kuin oikeasta ja väärästä pinnallistuu ja yksipuolistuu. Tapahtumakulkua heijastavat ja kiihdyttävät sekä yksilöitä kouliva itseapuhöttö että yhteisöjä trimmaava konsulttihumpuuki. Hukataan taju elämän vaikeudesta ja eettisyyden painosta.Vakavalle elämänfilosofialle on harvoin ollut yhtä kiireellistä tarvetta kuin nyt. Elämiseen kuuluvia huolia ja murheita ei pidä kieltää tai kätkeä kritiikittömän luovuuden, kapeasti ymmärretyn kilpailukyvyn tai äkkinäisesti teeskennellyn ratkaisukeskeisuuden nimissä. Mitään kestävästi myönteistä ei synny tunnustamatta ja tutkailematta olemassaolon pulmallisuutta ja omaa rajallisuuttamme täydessä painossaan. OTA ELÄMÄ VAKAVASTI tarjoaa rautaisannoksen vanhaa viisautta ja uutta tutkimusta. Yleistajuisena tietokirjana se evästää ongelmalliseen mutta ongelmallisuudessaan mielekkääseen elämään.

"Etkö nähnyt miten ilman kuulauteenpiirtyi tuskien ja nautintojen daalioita,minun kuuman sydämeni viesti?"HÄMÄRÄ RAKKAUS sisältää suomennokset kolmesta espanjalaisesta alkuperäiskokoelmasta. Niistä KUUSI GALICIALAISTA RUNOA ilmestyi 1935, kun taas TAMARITIN RUNOT julkaistiin postuumisti 1940 ja HÄMÄRÄN RAKKAUDEN SONETIT vasta 80-luvulla. Yhdessä ne kokoavat Lorcan olennaiset viimeiset säkeet, valtaosan hänen 30-luvun lyriikastaan. Kuten suomentaja Katri Kaarniala jälkisanoissaan toteaa, Lorcan myöhäistuotanto on yhtaikaa nykyrunoutta sekä yltäkylläistä uusbarokkia ja elävää kansanperinnettä."Niin! Sehän on kuuja sillä on piikkikruunuja se tanssii, tanssii, tanssiiKuolleiden aukiolla!"

TUO VUORILTA RUUSU MUSTA liikkuu kalevalaisista maisemista kansallisromantiikan kautta eurooppalaiseen balladiperinteeseen ja nykyarjen hienosyiseen kuulosteluun. Paljon sävelletyltä mitan, riimin ja rytmin taiturilta saadaan nyt runsas valikoima uusia tekstejä sekä tuoreita Runeberg- ja Topelius-suomennoksia.

"Voisivat siirtää vuoria, elleivät olisi itse."TUULET VASTAAN on kokoelma lyyrisiä aforismeja ja aforistista lyriikkaa. Lajityyppien raja huojuu, nainen ja rakastettu puhaltavat toistensa suuhun, ihminen ja luonto ovat erillisiä ja yhtä. Paani kirjoittaa ja siirtyy pakottomasti tyylilajista toiseen."Kun häpeä sattuu kohdalle, sattuu joka kohtaan."