Hevosenpääsumussa

HEVOSENPÄÄSUMUSSA on ajankuvaa, sukusaagaa ja pitelemätöntä surrealismia. Evakkoisoäiti saapuu Laukontorille kuumailmapallolla, Lauri Viita vavahtelee mielisairaalatoipilaana ja tyttö oppii yksinäisyyden Pyynikin kulkutautisairaalassa. Kokoelma vie Pispalan uittotunnelista Vihnuksen rotkoon ja Pariisin Punaiseen Myllyyn, kynttilävärjäämöstä tiilikatoille, Guggenheimista pullokuonodelfiineihin ja galakseista galakseihin.Tämä on Leena Kellosalon toinen kokoelma. Liisa Enwald arvioi, että esikoisteos LEONARDO SAI SIIVET (ntamo, 2015) "läväyttää silmiimme näköalan, joka ulottuu maan tasalta taivaisiin, kohdusta avaruuksiin ja vuosimiljardien takaa meidän sotaisaan teknologia-aikaamme, vieläpä tulevaisuuteen. Teemarakenne on selkeä. Kuvakieli purskahtelee ekspressionistisen runsaana. Rytmileikit osoittavat verbaalista taidokkuutta. Kellosalon keskeiskuvasto on perilyyristä, modernistista ja silti omintakeisesti kutoutuvaa."Nyt päästään vielä kauemmas ja vielä lähemmäs: "Nousevat silvotut perhosetjotka isoäiti puhaltaa ehyiksiNeitoperhot, Sinisiivet, Apollotoppaiksi matkalle kaikkeuden sieluunHän juo viiniäottaa hellästi miehensä suupielestä natsanja tumppaa sen Arabian lautasenkeltaiseen ruusuunhiilloksen kidasta tupruaa savuaIsoisä nukkuu kattotiili pään allavarpaat Hevosenpääsumussa antaa ajan kuluatänäänhuomenna"